Syyskuun 2011
kotimainen klovni on PERTTI PASANEN. Klovniksihan miellän koomikot, jotka
uskaltavat ottaa yleisöön tai kameraan hauskoja katsekontakteja. Aika outo
yhteensattuma, että myös Pelle Hermannin esittäjällä, Veijo Pasasella on tuo
huvittavaksi mielletty sukunimi. Wikipedia tiesikinkin kertoa, he olivat serkuksia. Ovatkohan kaikki Pasaset yhtä
hauskoja?
Koska Pertti Pasanen
eli Spede vaikutti niin vahvasti suomalaisiin peräti yli neljän vuosikymmenen
ajan, niin yritän tämän kuukauden ajan Pelleopistossa selvittää eri lähteistä
mikä oli Speden komiikan salaisuus. Yksi niistä oli ainakin hänen löytämänsä, samanlaisen
huumorintajun omaavat yhteistyökumppanit. Spede on mainostanut arpojakin Jukka
Virtasen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa lyhythupailussa 1950-luvulta
"Spede kohelsi arpamainoksessa".
Virtanen vaikutti
aikanaan Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnassa ja Spede taas Savolaisessa
osakunnassa. Virtanen päätyi käsikirjoittamaan ja välillä ohjaamaankin Speden
ensimmäisiä elokuvia. Elokuvan ”Noin seitsemän veljestä” kommenttiraidalla
Virtanen totesi, että nykyisin elokuvantekijät eivät uskalla olla enää
rohkeasti lapsellisia. Siinä lieneekin yksi Speden huumorin salaisuus.
Uuttera ideointi tuotti myös monia klassikkohahmoja, joista Speden
keskustelukumppanikseen luoma papukaija G. Pula-Aho on yksi legendaarisimpia.
Spedellä oli koomikon roolin lisäksi myös
vahva keksijän persoona, joka näkyi monina jopa patentoitune keksintöineen.
Tunnetuin niistä lienee Spede-linko. Elokuvissaan näkyi usein hänen keksintöjään. Mielestäni Spedellä oli
melkoinen tulevaisuuden ennakoimisen taito. Seuraavassa ihan lyhyt katsaus
tuollaisiin laitteisiin ja toimintoihin, jotka tulivat yleiseen käyttöön vasta
parikymmentä vuotta myöhemmin.
Spede kirjoitti aineen
koulussa koeputkilapsesta jo 1951. Ensimmäinen koeputkilapsi syntyi sitten
1978.
1969 valmistuneessa
Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut- elokuvassa näkyi sauvojen käyttöä
rullaluistimien kanssa ja pikakuvakamera, jotka molemmat ovat nykyisin tuiki
tavallisia.
Pikkupojat –elokuvassa (1986) Spede esittelee kauko-ohjattavalla kameralla
varustetun golfkärryn, johon oli sijoitettu videokamera ja mikrofoni sekä
äänentoistolaite. Mielestäni se muistuttaa vähän GOOGLEn kuvausautoja, vaikka
niissä onkin ohjaaja.
Spedellä oli muuten myös hyvin atleettinen
vartalo, joka näkyy erityisen hyvin hänen ensimmäisessä itse tuottamassaan
elokuvassa X-paroni. 100 metriä hän juoksi parhaimmillaan aikaan 11,9. Nopeat
aivot nopeassa ruumiissa - eikä niitä aivoja oltu tuhottu alkoholihuuhtelulla.
Spede siis oli siis tavallaan turkkalainen teatteritekijä jo parikymmentä
vuotta ennen Jouko Turkan teatterikorkeakouluun tuomaa urheilullisuuden
korostusta. Kyllä hyvä yleiskunto vaikuttaa mielenkin pirteyteen, toteaa tässä
eräs tänään parisataa metriä syysvesissä kroolannut.
Samoin riittävä lepo oli Spedelle tärkeää. Hän jaksoi työskennellä parikin
viikkoa täysillä, kunhan sitten sai vetäytyä viikoksi omaan rauhaansa –
kirjoittamaan, keksimään tai pelaamaan golfia. Mieleinen tekeminen auttaa
jaksamaan. Keski-iässä Speden salaisuutena olivat varttitunnin torkut
tarvittaessa.
Spede uskalsi kokeilla rajoja arkielämässäkin, mutta aina
huumorinpilke silmäkulmassa.
Jatketaan Speden
salaisuuksien paljastamista. Suosittelen Iltasanomien SPEDE-erikoisjulkaisun
ostamista, koska siinä selvitetään huolella tämän suomalaisen komiikan
suurmiehen taustoja.
Speden rytmitaju oli
loistava, joka näkyi hänen nopearytmisissä tanssiesityksissään. Myös
koomikkotrionsa muiden jäsenten urheilutausta kieli taitavasta ajoituksesta.
Vesa-Matti Loiri oli aikanaan SM-tason maalivahti käsi- ja vesipallossa ja Simo
Salminen saavutti Suomen mestaruuden suorissa uimahypyissä. Meidän tavallisten
kuolevaisten osaksi jää sitten harjoittaa omaa rytmitajuamme musiikin, tanssin
ja liikunnan avulla
Spede on maininnut
esikuvikseen aikansa komiikan mestareita. Hän katselikin innokkaasti elokuvia.
You tube-arkiston kautta mekin voimme saada aavistuksen tuosta sodanjälkeisestä
huvittelulusta valkokankaalla.
Bob Hopen tyylinäyte
Danny Kayen huumoria
Red Skeltonin
komiikkaa
Jerry Lewis naurattaa
Spike Jonesin
musiikillista ilottelua
Aika hyvin Spede on oman tyylinsä luonut, sillä suoraa plagiointia en
ainakaan minä huomannut. Tosin Jukka Virtanen on todennut, että Spede käytti
joitain Marx-veljesten gägejä tietämättään, että ne oli jo keksitty
vuosikymmeniä sitten. Jotain samantyyppistä kierrätystä voisi nykyisessä
postmodedernissa ajassamme harjoittaa. Joko siten, että tekisi joistain
vanhoista klassisista gägeistä kunnianosoituksen omaan esitykseensä erittäen
saavuttaa samanlaisen virtuositeetin tai sitten muuttelisi vain vähän jotain
gägiä, niin että sen idea olisi tunnistettavissa.
Spede oli mielestäni Spede-Vesku-Simo koomikkotroikassa lähinnä
perinteistä valkoista klovnia, joka oli tietävinään kaiken parhaiten.
Spedellä oli erittäin
hyvä taloudellinen vaisto, jonka hän oli perinyt äidiltään ja jota hän pääsi
harjoittamaan jo nuoruudessaan pienillä bisneksillään. Sen avulla hän pystyi
toteuttamaan elokuviaan usein riippumatta paljonkaan ulkoisista
rahoituslähteistä. 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa hänellä oli lähes
komediallinen monopoli Suomen elokuvakentällä. Spede eli ajassa, jolloin
elokuvateollisuus menetti merkitystään ja TV uusine mahdollisuuksineen toimi
kokeilukenttänä monille rohkeille koomikoille. Hänestä tulikin vanhemmiten
markkamiljonääri. Raha ilmeni jonkinlaisena pontimena myös monien elokuviensa
juonissa.
Spede teki kuulemma sellaista huumoria, joka
olisi naurattanut häntä itseäänkin katsojana
Speden elämää voi
hahmottaa hieman seuraavien kirjojen avulla. Ere Kokkonen ja Jukka Virtanen
toimivat hänen yhteistyökumppaneinaan ja Tommi Autio taas on kerännyt
taustatietoa Speden elämästä lähinnä haastatteluin:
Autio Tommi : Spede
Kokkonen Ere : Muisti
palaa pätkittäin
Kuten kaikki
huippukoomikot, niin Spedekin teki jo alusta asti kaikki roolinsa tosissaan.
Hän oppi ammattitaidon alkeita nöyrästi monissa elokuvissa avustajana toimien.
Hänen liikunnallinen lahjakkuutensa vei hänet jopa ”Don Quijote”
–oopperarooliin.
Spede oli lahjakas
sekä piirtäjänä, muusikkona, liikkujana että myös verbaalikkona. Tuntien
kykynsä ja saaden niistä tunnustusta hän vahvaluonteisena alkoi tavoitella
kutsumuksensa täyttymystä. Jo varhaisessa nuoruudessa - tai olikohan se jopa
lapsuudessa - hän oli sanonut äidilleen tekevänsä isona elokuvia. Varhainen
työpaikka kuopiolaisen elokuvateatterin paikannäyttäjänä saattoi olla
kimmokkeena tähän.
Lapsuudessa saadut vaikutteet ovatkin hyvin ratkaisevia myöhäisemmän elämän
valinnoissa. Nykyisin vaikutteita on tarjolla vähän liiankin kanssa, mutta
komiikan taso on monesti luvattoman alhainen.