pertti pasanen

Syyskuun 2011 kotimainen klovni on PERTTI PASANEN. Klovniksihan miellän koomikot, jotka uskaltavat ottaa yleisöön tai kameraan hauskoja katsekontakteja. Aika outo yhteensattuma, että myös Pelle Hermannin esittäjällä, Veijo Pasasella on tuo huvittavaksi mielletty sukunimi. Wikipedia tiesikinkin kertoa, he olivat serkuksia. Ovatkohan kaikki Pasaset yhtä hauskoja?

Koska Pertti Pasanen eli Spede vaikutti niin vahvasti suomalaisiin peräti yli neljän vuosikymmenen ajan, niin yritän tämän kuukauden ajan Pelleopistossa selvittää eri lähteistä mikä oli Speden komiikan salaisuus. Yksi niistä oli ainakin hänen löytämänsä, samanlaisen huumorintajun omaavat yhteistyökumppanit. Spede on mainostanut arpojakin Jukka Virtasen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa lyhythupailussa 1950-luvulta "Spede kohelsi arpamainoksessa".

Virtanen vaikutti aikanaan Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnassa ja Spede taas Savolaisessa osakunnassa. Virtanen päätyi käsikirjoittamaan ja välillä ohjaamaankin Speden ensimmäisiä elokuvia. Elokuvan ”Noin seitsemän veljestä” kommenttiraidalla Virtanen totesi, että nykyisin elokuvantekijät eivät uskalla olla enää rohkeasti lapsellisia. Siinä lieneekin yksi Speden huumorin salaisuus.

Uuttera ideointi tuotti myös monia klassikkohahmoja, joista Speden keskustelukumppanikseen luoma papukaija G. Pula-Aho on yksi legendaarisimpia.

 Spedellä oli koomikon roolin lisäksi myös vahva keksijän persoona, joka näkyi monina jopa patentoitune keksintöineen. Tunnetuin niistä lienee Spede-linko. Elokuvissaan näkyi usein hänen keksintöjään. Mielestäni Spedellä oli melkoinen tulevaisuuden ennakoimisen taito. Seuraavassa ihan lyhyt katsaus tuollaisiin laitteisiin ja toimintoihin, jotka tulivat yleiseen käyttöön vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.

Spede kirjoitti aineen koulussa koeputkilapsesta jo 1951. Ensimmäinen koeputkilapsi syntyi sitten 1978.

1969 valmistuneessa Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut- elokuvassa näkyi sauvojen käyttöä rullaluistimien kanssa ja pikakuvakamera, jotka molemmat ovat nykyisin tuiki tavallisia.

Pikkupojat –elokuvassa (1986) Spede esittelee kauko-ohjattavalla kameralla varustetun golfkärryn, johon oli sijoitettu videokamera ja mikrofoni sekä äänentoistolaite. Mielestäni se muistuttaa vähän GOOGLEn kuvausautoja, vaikka niissä onkin ohjaaja.

Spedellä oli muuten myös hyvin atleettinen vartalo, joka näkyy erityisen hyvin hänen ensimmäisessä itse tuottamassaan elokuvassa X-paroni. 100 metriä hän juoksi parhaimmillaan aikaan 11,9. Nopeat aivot nopeassa ruumiissa - eikä niitä aivoja oltu tuhottu alkoholihuuhtelulla. Spede siis oli siis tavallaan turkkalainen teatteritekijä jo parikymmentä vuotta ennen Jouko Turkan teatterikorkeakouluun tuomaa urheilullisuuden korostusta. Kyllä hyvä yleiskunto vaikuttaa mielenkin pirteyteen, toteaa tässä eräs tänään parisataa metriä syysvesissä kroolannut.

Samoin riittävä lepo oli Spedelle tärkeää. Hän jaksoi työskennellä parikin viikkoa täysillä, kunhan sitten sai vetäytyä viikoksi omaan rauhaansa – kirjoittamaan, keksimään tai pelaamaan golfia. Mieleinen tekeminen auttaa jaksamaan. Keski-iässä Speden salaisuutena olivat varttitunnin torkut tarvittaessa.

Spede uskalsi kokeilla rajoja arkielämässäkin, mutta aina huumorinpilke silmäkulmassa.

Jatketaan Speden salaisuuksien paljastamista. Suosittelen Iltasanomien SPEDE-erikoisjulkaisun ostamista, koska siinä selvitetään huolella tämän suomalaisen komiikan suurmiehen taustoja.

Speden rytmitaju oli loistava, joka näkyi hänen nopearytmisissä tanssiesityksissään. Myös koomikkotrionsa muiden jäsenten urheilutausta kieli taitavasta ajoituksesta. Vesa-Matti Loiri oli aikanaan SM-tason maalivahti käsi- ja vesipallossa ja Simo Salminen saavutti Suomen mestaruuden suorissa uimahypyissä. Meidän tavallisten kuolevaisten osaksi jää sitten harjoittaa omaa rytmitajuamme musiikin, tanssin ja liikunnan avulla

Spede on maininnut esikuvikseen aikansa komiikan mestareita. Hän katselikin innokkaasti elokuvia. You tube-arkiston kautta mekin voimme saada aavistuksen tuosta sodanjälkeisestä huvittelulusta valkokankaalla.

Bob Hopen tyylinäyte

Danny Kayen huumoria

Red Skeltonin komiikkaa

Jerry Lewis naurattaa

Spike Jonesin musiikillista ilottelua

 

Aika hyvin Spede on oman tyylinsä luonut, sillä suoraa plagiointia en ainakaan minä huomannut. Tosin Jukka Virtanen on todennut, että Spede käytti joitain Marx-veljesten gägejä tietämättään, että ne oli jo keksitty vuosikymmeniä sitten. Jotain samantyyppistä kierrätystä voisi nykyisessä postmodedernissa ajassamme harjoittaa. Joko siten, että tekisi joistain vanhoista klassisista gägeistä kunnianosoituksen omaan esitykseensä erittäen saavuttaa samanlaisen virtuositeetin tai sitten muuttelisi vain vähän jotain gägiä, niin että sen idea olisi tunnistettavissa.

Spede oli mielestäni Spede-Vesku-Simo koomikkotroikassa lähinnä perinteistä valkoista klovnia, joka oli tietävinään kaiken parhaiten.

Spedellä oli erittäin hyvä taloudellinen vaisto, jonka hän oli perinyt äidiltään ja jota hän pääsi harjoittamaan jo nuoruudessaan pienillä bisneksillään. Sen avulla hän pystyi toteuttamaan elokuviaan usein riippumatta paljonkaan ulkoisista rahoituslähteistä. 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa hänellä oli lähes komediallinen monopoli Suomen elokuvakentällä. Spede eli ajassa, jolloin elokuvateollisuus menetti merkitystään ja TV uusine mahdollisuuksineen toimi kokeilukenttänä monille rohkeille koomikoille. Hänestä tulikin vanhemmiten markkamiljonääri. Raha ilmeni jonkinlaisena pontimena myös monien elokuviensa juonissa.

 Spede teki kuulemma sellaista huumoria, joka olisi naurattanut häntä itseäänkin katsojana

Speden elämää voi hahmottaa hieman seuraavien kirjojen avulla. Ere Kokkonen ja Jukka Virtanen toimivat hänen yhteistyökumppaneinaan ja Tommi Autio taas on kerännyt taustatietoa Speden elämästä lähinnä haastatteluin:

 

Autio Tommi : Spede

Virtanen Jukka : Kuvassa keskellä Jukka Virtanen

Kokkonen Ere : Muisti palaa pätkittäin

 

Kuten kaikki huippukoomikot, niin Spedekin teki jo alusta asti kaikki roolinsa tosissaan. Hän oppi ammattitaidon alkeita nöyrästi monissa elokuvissa avustajana toimien. Hänen liikunnallinen lahjakkuutensa vei hänet jopa ”Don Quijote” –oopperarooliin.

Spede oli lahjakas sekä piirtäjänä, muusikkona, liikkujana että myös verbaalikkona. Tuntien kykynsä ja saaden niistä tunnustusta hän vahvaluonteisena alkoi tavoitella kutsumuksensa täyttymystä. Jo varhaisessa nuoruudessa - tai olikohan se jopa lapsuudessa - hän oli sanonut äidilleen tekevänsä isona elokuvia. Varhainen työpaikka kuopiolaisen elokuvateatterin paikannäyttäjänä saattoi olla kimmokkeena tähän.

Lapsuudessa saadut vaikutteet ovatkin hyvin ratkaisevia myöhäisemmän elämän valinnoissa. Nykyisin vaikutteita on tarjolla vähän liiankin kanssa, mutta komiikan taso on monesti luvattoman alhainen.